Minä muuten mietin hartaasti, raaskinko tuoda tämän taulun vuokrattavaan huoneistoon – pois kotoa, jossa se on ollut yli kymmenen vuotta omalla paikallaan. Siksi rakas tämä minulle on. Luotanko siihen, että asiakkaammekin arvostavat taulua minun laillani – tai edes pitävät siitä.
Hankin maalauksen siis yli kymmenen vuotta sitten. Oli kevät suunnilleen tähän aikaan vuodesta, huhtikuuta se oli, mutta tarkkaa vuotta en muista. Olin sihen aikaan Kenkäverossa töissä muun muassa ideoimassa matkailuvuoden tapahtumia. Yhtenä päivänä kiipesimme pienen matkailuporukan kanssa tilausbussiin ja matkasimme Varsinais-Suomeen. Suuntana olivat Billnäs ja Fiskars ja Turun seutu.
Muistaisinpa missä yövyimme – olisiko ollut Tuorlassa? Majapaikassa oli kuitenkin menossa kansanopiston opiskelijoiden maalauksista koottu oppilastöiden näyttely. Muistan kaikista töistä vain tämän minun silmissäni unenomaisen kauniin vihreän maalauksen. Wham, iskin tähän silmäni heti. Selvitin nuoren taiteilijan nimen ja soitin hänelle. Teimme kaupat taulusta ja kauneus matkasi mukanani Koivakkalaan. Kehystytin sen. Taika ei ole kadonnut vieläkään.
En muista nuoren taiteilijan nimeä. Signeerauksessakin on vain etunimi Kaisa. Taulu lumoaa minut edelleen – siinä on jokin tarina, joka tavoittaa jotain syvää sielustani. Mistä lie edellisestä elämästä. Tämä on rakas maalaus ja ilolla teillekin esillä.
Satumaisia hetkiä sen äärellä!
Tuulevi
